Päämajassa

Ajelimme siis Tertin kartanoon tarkoituksenamme nauttia lounas juhlavassa ympäristössä ja palata sitten kotiin.

Kartano on Mikkelin edustalla. Se on ollut 1800-luvun lopulta Pylkkästen hallussa ja sitä ennen eri suvuilla. Nykyinen omistaja lautasia kootessaan loihe useaankin otteeseen juttelemaan pöytäseurueemme kanssa. Nopea esittely Mikkelin kulttuurielämästä, tiedättehän. Mukavia tarinoita Valeri Gergijevin kesämökin etsimisestä Seppo Heikinheimon kanssa ja niin edelleen.

Alkupaloiksi valitsin kala- tai lihapainotteisesta gourmeevalikoimasta jälkimmäisen hanhenmaksapalleroineen. Espanjalaisen punaviinin kera nautin sitten pääruoaksi hirveä. Esitin keittiöön valituksen siitä, että ateria oli jonkin verran liian laadukas.

Viipyilyä ensin kartanon kaupassa, jossa on monenmoista, muun muassa taisteluun puhtauden puolesta valmistava matkapesulauta saippuoineen, sitten meijerikahvilaan ja vihdoin yrttitarhan pergolaan.

Viivähdimme kesäisessä päivässä tuuman. Sitten jatkoimme matkaa Kenkäveroon, jossa mummini setä August isännöi vuosina 1917-1932. Augustille tarjottiin myös uudelleen raamatun alkukielten apulaisen paikkaa, jota hän oli hoitanut vuosisadan alussa, mutta en yhtään ihmettele, että hän Kenkäverossa ollessaan totesi väitöskirjansa Paavalin käsitys sarks-käsitteestä lihan jo eltaantuneen.

August oli hankkinut T-mallin Fordin vuonna 1925. Historiikissa kerrotaan Tapion ajelleen sillä koulutovereitaan. Tapio on nyt 95, täysissä järjen voimissa, ja lähettää kerran kesässä henkilökohtaisen lähetin tuomaan minulle terveisiä.

Siitä sitten päivän Kohokohtaan.

En ole käynyt Mikkelin keskuskansakoululla sijaitsevassa Päämajamuseossa aikaisemmin.

Se on noin kilometrin päässä Mikkelin torilta, jolla sijaitsee kuuluisa hotelli Kaleva, jossa Marski aterioi.

Koulu on rakennuksena samankokoinen kuin koulu, jota itse johdan.

Marskin huone on ensimmäisen kerroksen kulmassa. Se on noin 20 neliön kokoinen. Huoneessa on puolitoista metriä korkea noin neljän metrin pituinen kirjahylly, sohva, nojatuoli sekä noin kolmen metrin pituinen pöytä, jonka kannella on Marskin silmälasit, sikari, esittelysalkku ja kynä sekä veivipuhelin ja toisella puolen kolme tuolia. Mitään muuta ahtaassa kulmahuoneessa ei ole.

Huoneen vieressä on alle kymmenen neliön lähetin huone ja toiletti.

70-vuotias marsalkka johti tästä huoneesta viiden vuoden ajan Suomea. Tähän vaatimattomaan huoneeseen, josta marsalkka ei tunnu lähteneen pois, kulkee kansakunnan kohtalon historia.

Askeettinen, hämärä, vähäisesti kalustettu, mystinen, mitätön tila.

Monella rintamakenraalilla oli hirsitalossaan hienommat oltavat. Nykyaikainen toisen asteen oppilaitos tarjoaa rehtorilleen enemmän tiloja, laitteistoa ja läheistä henkilökuntaa kuin Päämaja marskille.

Airon huone on 15 metrin päässä. Airo, joka kerran eli näissä tiloissa on nyt ihmisenkokoisena kuvana seinällä. Hän oli sodan aikana ikäiseni, reilut 40-vuotias, mutta hän näyttää joissakin kuvissa 70-vuotiaalta. Kuvaksi muuttuminen seinälle aidoissa tiloissa tuntuu hyvin kummalliselta.

Airon kumman tittelin päämajoitusmestari olisi pitänyt olla sotatoimijohtaja. Talvisodan alkaessa hän oli eversti ja ohitti armeijan keskeisimpään tehtävään nimitettynä koko kenraalikunnan. Hänen ja marskin ikäero oli 30 vuotta. Marski edusti kulttuuria, jota ei ymmärtänyt kuin tykistökenraali Nenonen, joka hänkin oli palvellut tsaarin armeijassa.

Airo oli huippukoulutettu Ranskassa. Hän olisi katsaissut Murmanskin radan. Ukko esti sen. Mannerheim ei ollut huippuosaaja. Hän ei ollut käynyt edes sotakorkeaa. Hän oli viisas ihminen, joka pisti kapulat Airon, itsensä valitseman, Suomen sodankäynnin johtajan rattaisiin.

Mannerhemia vastapäätä käytävällä istui eversti, jonka tehtävänä oli sotahistoriallisen työn kokoaminen.

Operatiivisen osaston karttahuone on siinä ja sellaisena missä silloinkin. Ei se sinänsä näytä erilaiselta kuin nykyisetkään operatiiviset osastot. Ensimmäisenä tietysti menisi sähkö. Paperilla ja lyijykynällä sitä pitäisi toimia.

Toisella puolen kansakoulun on kallioon tehdyt tunnelit, kuuluisa Lokki. Lokkikin on kumman pieni ja sen käytävät kovin kapeita. Lokissa on lennätin ja puhelinkeskus. Käy ilmi, että rintamalta saattoi yöaikaan tilata myös yksityispuhelun. En ole koskaan lukenut muistelmia, joissa kerrottaisiin: Soitettuani vaimolleni lähdin johtamaan iskua.

Lokissa työskenteli 100 henkilöä kolmessa vuorossa eli noin 30 henkilöä kerrallaan. He olivat Suomen sodanjohdon ”kannettava”.

Kuva on SA-kuva Päämajamuseon sivuilta.