Savolaisesta ja pohjalaisesta mentaliteetista kirjoittaminen on vaarallista, koska stereotypiat johtavat harhaan ja todelliset kansan ominaisuudet alkavat paljastua vain vähitellen, vuosien huolellisen tutkimustyön perusteella.
Harvoin huomataan sitä, että savolaisissa ja pohjalaisissa on tavattoman paljon samaa: tietoisuus omasta maakunnasta, ylpeys sekä voimakas tunne-elämä, johon liittyvä suhde on kummallinen.
Ilmaisussa on ensisilmäykseltä eteen tulevia eroja. Mutta kansakuntien yhteys ja erot näkyvät tässäkin savolaisessa ilmaisussa: ”Me kun puukotetaan, niin vastuu siirtyy uhrille.”
Savolainen on tottunut selviämään. Maakuntaa ovat aina jyränneet vieraat joukot, Kaarle, Iivana ja nyt nämä kotibryssät. Hän kiertelee sanomisissaan, ettei joutuisi syytettyjen jonoon. Savolaisesta on vaikea ottaa selvää nopeasti. Välillä se voi tuntua ilkeydeltä.
Pohojalaanen sanoo suoraan. Välillä se voi tuntua typeryydeltä.
Pohjanmaalla ollaan hyvällä tuulella, ajetaan isolla autolla ja puhutaan nöyriä Jumalasta. Savossa kieli laulaa juttuja, joka pihassa on vähintään kaksi nelivetovalmettia ja puhutaan ikävästä Taivaan Isän luo.
Savolaisen Jumala on iso ruhtinas, josta voi letkauttaa hauskasti. Paavo Ruotsalainen käytti ilmaisua ”Vapahtaja-vainaa”. Pohjalainen kiroaa härskisti: ”voi ristus, voi ristuksen perkele”.
Pohjalainen on ekstrovertimpi ja savolainen introvertimpi. Heränneiden seuroissa, joita Niiles Kustaa piti, oli ovi komiasti auki tielle päin ja siitä lenteli penkkejä ja penteleitä pihalle.
Savolainen pistää verhot ikkunaan ja hiljentyy, sairastaa Herralle.
Pohjalainen ekstroverttisyys on omiaan järjestyneen teollisuustoiminnan ja liikejohdon alalla. Pohjalainen on hyvä tekemään perustutkimusta, jonka tehtävänä on tehdä selvää jälkeä, rakentaa puhdaspiirteinen latomeri ajatuksen lakeudelle.
Savolainen on sisäänpäin kääntynyt ja parhaimmillaan hänen munaskuista asti tongittu ajatuksensa on mietitty ja moraalisesti vakava.
Hyvä esimerkki elämästä selviämisen ja miettimisen yhtälöstä on metsäkoneyritys Ponsse Vieremällä. Tarina on kuulemma seuraava: Sodan jälkeen oli kovaa. Einari Vidgren kantoi tukkia metsässä ja totesi, että tähän kuolee, ellei keksi konetta. Pienellä äänten enemmistöllä Vieremän kunnanvaltuusto auttoi alkuun ja Vidgren rakensi traktoripohjalta ensimmäisen metsäkoneen. Kylällä juoksi koira, jonka nimi oli Ponsse. Einarin vekotinta siinä hämmästeltiin ja tuumattiin, että mikähän Ponsse se tuokin on.
Pohjalainen on asunut ruottalaasia lähellä ja lähteny Isokyrööstä hakkapeliitaksi Saksaan hakemahan perunoota. Savolainen on asioinut Venäjän hovissa ja hankkinut itselleen tittelin.
Pohojanmaa on naisten maa. Vaimomettälle pitää lähteä iliman muuta pohojanmaalle. Soon isoo ihminen, sillä on avaamet kupeella ja sillon alaasia niin paljo ku mettäs on pitkiä puita. Se pitää jöötä talossa ja puutarhassa. Isäntä voi sillä väliin tresaata naurettavien tempaustensa parissa kökässään, joukkoliikkeessään ympäri lakeutta lährettyänsä taloosta torni persiessä.
Lähäre säki, luulekkos että siellä on yksin lysti olla, sano isäntä emännälle ku se motkotti että taas oot kahden viikkua Vöyris juoppoosakis tresaannu.
Savossa miehen ja naisen asema on toisinpäin. Moni savolainen nainen on vähän kuin pohjalainen mies, jonka tunteet ovat pinnassa ja monimutkaiset ja moni savolainen mies on vähän kuin pohjalainen nainen, joka määräilöö jämerästi. Savossa on isäntiä, isäntiä, isäntiä, joilla on tittelit – ja isäntien varjoja, varsinkin näitä jälkimmäisiä.
Savolaisten ja pohjalaisten kädenlyönti tapahtui Kalajokilaaksossa, kun Niiles Kustaa ja Puavo kohtasivat ja ylen ihastuivat. Keskipohjanmaa yhdistää kulttuurisesti pohjalaisten ja savolaisten parhaita puolia, kuulee sen kielestäkin.
Ei ole synti olla savolainen, mutta on se kauhia häpiä. Häpiän takia minunkin sukulaiset lähtivät Isokyröstä Joroisille ja muuttivat nimensä Juopa Järveläisiksi. Hevosvarkaitten, mustien lapsia kun lie olivat.
En tiedä, jotenkin on päässy syntymään niin huano kuva noista savolaasista, juttelivat hyväntuuliset rakennusmiehet meillä kerran. Antaa pohjalaisen raataa, kun on siihen kerran suostunut, saattaisi savolainen isäntä miettiä.
Harvoin huomataan sitä, että savolaisissa ja pohjalaisissa on tavattoman paljon samaa: tietoisuus omasta maakunnasta, ylpeys sekä voimakas tunne-elämä, johon liittyvä suhde on kummallinen.
Ilmaisussa on ensisilmäykseltä eteen tulevia eroja. Mutta kansakuntien yhteys ja erot näkyvät tässäkin savolaisessa ilmaisussa: ”Me kun puukotetaan, niin vastuu siirtyy uhrille.”
Savolainen on tottunut selviämään. Maakuntaa ovat aina jyränneet vieraat joukot, Kaarle, Iivana ja nyt nämä kotibryssät. Hän kiertelee sanomisissaan, ettei joutuisi syytettyjen jonoon. Savolaisesta on vaikea ottaa selvää nopeasti. Välillä se voi tuntua ilkeydeltä.
Pohojalaanen sanoo suoraan. Välillä se voi tuntua typeryydeltä.
Pohjanmaalla ollaan hyvällä tuulella, ajetaan isolla autolla ja puhutaan nöyriä Jumalasta. Savossa kieli laulaa juttuja, joka pihassa on vähintään kaksi nelivetovalmettia ja puhutaan ikävästä Taivaan Isän luo.
Savolaisen Jumala on iso ruhtinas, josta voi letkauttaa hauskasti. Paavo Ruotsalainen käytti ilmaisua ”Vapahtaja-vainaa”. Pohjalainen kiroaa härskisti: ”voi ristus, voi ristuksen perkele”.
Pohjalainen on ekstrovertimpi ja savolainen introvertimpi. Heränneiden seuroissa, joita Niiles Kustaa piti, oli ovi komiasti auki tielle päin ja siitä lenteli penkkejä ja penteleitä pihalle.
Savolainen pistää verhot ikkunaan ja hiljentyy, sairastaa Herralle.
Pohjalainen ekstroverttisyys on omiaan järjestyneen teollisuustoiminnan ja liikejohdon alalla. Pohjalainen on hyvä tekemään perustutkimusta, jonka tehtävänä on tehdä selvää jälkeä, rakentaa puhdaspiirteinen latomeri ajatuksen lakeudelle.
Savolainen on sisäänpäin kääntynyt ja parhaimmillaan hänen munaskuista asti tongittu ajatuksensa on mietitty ja moraalisesti vakava.
Hyvä esimerkki elämästä selviämisen ja miettimisen yhtälöstä on metsäkoneyritys Ponsse Vieremällä. Tarina on kuulemma seuraava: Sodan jälkeen oli kovaa. Einari Vidgren kantoi tukkia metsässä ja totesi, että tähän kuolee, ellei keksi konetta. Pienellä äänten enemmistöllä Vieremän kunnanvaltuusto auttoi alkuun ja Vidgren rakensi traktoripohjalta ensimmäisen metsäkoneen. Kylällä juoksi koira, jonka nimi oli Ponsse. Einarin vekotinta siinä hämmästeltiin ja tuumattiin, että mikähän Ponsse se tuokin on.
Pohjalainen on asunut ruottalaasia lähellä ja lähteny Isokyrööstä hakkapeliitaksi Saksaan hakemahan perunoota. Savolainen on asioinut Venäjän hovissa ja hankkinut itselleen tittelin.
Pohojanmaa on naisten maa. Vaimomettälle pitää lähteä iliman muuta pohojanmaalle. Soon isoo ihminen, sillä on avaamet kupeella ja sillon alaasia niin paljo ku mettäs on pitkiä puita. Se pitää jöötä talossa ja puutarhassa. Isäntä voi sillä väliin tresaata naurettavien tempaustensa parissa kökässään, joukkoliikkeessään ympäri lakeutta lährettyänsä taloosta torni persiessä.
Lähäre säki, luulekkos että siellä on yksin lysti olla, sano isäntä emännälle ku se motkotti että taas oot kahden viikkua Vöyris juoppoosakis tresaannu.
Savossa miehen ja naisen asema on toisinpäin. Moni savolainen nainen on vähän kuin pohjalainen mies, jonka tunteet ovat pinnassa ja monimutkaiset ja moni savolainen mies on vähän kuin pohjalainen nainen, joka määräilöö jämerästi. Savossa on isäntiä, isäntiä, isäntiä, joilla on tittelit – ja isäntien varjoja, varsinkin näitä jälkimmäisiä.
Savolaisten ja pohjalaisten kädenlyönti tapahtui Kalajokilaaksossa, kun Niiles Kustaa ja Puavo kohtasivat ja ylen ihastuivat. Keskipohjanmaa yhdistää kulttuurisesti pohjalaisten ja savolaisten parhaita puolia, kuulee sen kielestäkin.
Ei ole synti olla savolainen, mutta on se kauhia häpiä. Häpiän takia minunkin sukulaiset lähtivät Isokyröstä Joroisille ja muuttivat nimensä Juopa Järveläisiksi. Hevosvarkaitten, mustien lapsia kun lie olivat.
En tiedä, jotenkin on päässy syntymään niin huano kuva noista savolaasista, juttelivat hyväntuuliset rakennusmiehet meillä kerran. Antaa pohjalaisen raataa, kun on siihen kerran suostunut, saattaisi savolainen isäntä miettiä.
Pohjalaiselle on katkera paikka, kun oikein imelä ja leuhka savolainen ottaa Aurinkoa kökäs. On kuin loinen, jonka vapaa ihminen karistaa kropastaan. Savolainen kummastelee pohjalaisen julmuutta ja ihmettelee tämän kaikkialle levittäytynyttä itsekritiikin puutetta. Siinä se sätkii kuin sittiäinen traktorinpyörän alla ja uhoaa: Ei tartte auttaa.
Vänrikki Koskelan esikuva oli Nilsiästä: asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.
Kyllä savolaisestakin on. Savolaiskomppanialla oli oma lude korsussa. Luteen nimi oli Matti. Ryssä korsun siitä valtasi. Peräännyttäessä huomattiin että ei, Matti jäi. Vallattiin korsu takaisin, sillä kaveria ei jätetä.
Tämä tosiasia särkee maakuntiin liittyviä stereotypioita.
Vänrikki Koskelan esikuva oli Nilsiästä: asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.
Kyllä savolaisestakin on. Savolaiskomppanialla oli oma lude korsussa. Luteen nimi oli Matti. Ryssä korsun siitä valtasi. Peräännyttäessä huomattiin että ei, Matti jäi. Vallattiin korsu takaisin, sillä kaveria ei jätetä.
Tämä tosiasia särkee maakuntiin liittyviä stereotypioita.
Vielä mä sen papin ammun, sanoi veteraani Lapualla muistellessaan sotahullua teologian luutnanttia. Pohjanmaalla on ollut monta hullua pappia, jokka on noussu tapulihin ja huutanu sieltä juavuspäissään, että Jeesus on äpärä. Kiuruvedellä herännäisyyden sisäistynyt simeliaaninen puoli otti muodon, kun Elias Simojoki löi Tatu Malmivaaran kanssa vetoa, että saa 2000 ihmistä kirkkoon. Elias nousi kirkon kupoliin ja meni seisomaan käsilleen ristille. Väki tuli.
Ukko-Brofeldt, Juhani Ahon isä, asui Väärnin pappilassa ja oli körttipappi. Kun seuroihin pyydettiin, tokaisi vain ettei lähde koska se on sellaista immeisten puuhoo.
Savolainen on kova henkinen johtaja, kuten Kekkonen. Kuopion seudun lisäksi Ylä-Savon ruhtinaskunnasta, joka on entistä Venäjää, on tullut kovatasoista taidetta kuten Joonas Kokkosen sävelten väri tai Helvi Juvosen Pohjajäätä.
Pohojalaane on menny Amerikkahan ja todennu että olishan se synti olla tuhlaamatta Reaganin omassa maassa. Savolaiset meni sinne Rautalammilta jo 1600-luvulla laivoissa Kalmar Nyckel ja Fogel Grip. Gunnar Rambo oli Delawaressa kirkkoneuvoston jäsen ja kylän vartiomies, savolainen. Philadelfian ensimmäinen nimi on Sauno ja siellä on Marttisten savutupia jäljellä. Savolaiset tunnettiin Pennsylvaniassa erityisesti siitä, että ne tulivat niin hyvin intiaanien kanssa toimeen.
Savolaiset nauravat pohjalaisille, joita he ihailevat ja koettavat ottaa näiden parhaat keksinnöt itselleen nauraen näiden taivaisiin asti nousevaa typeryyttä. Körttiläiset menivät Lapuan kristilliseen opistoon opiskelemaan ja osa heistä liittyi Matti Laurilan komppaniaan 1918.
1919 körttiläiset menivät Wilhelmi Malmivaaran luo, joka oli yhtä lailla Kiuruveden kuin Lapuankin pappi, ja kysyivät, että eikö omaan maakuntaa voisi perustaa körttitehtaan. Miksei savolaisilla saa olla oma uskonto? Saa kai sitä Pohjanmaan suuntaa jotakin ekumeniaa harjoittaa. Wilhelmi antoi luvan ja perustettiin Savon kristillinen opisto, joka myöhemmin muutti nimensä ensin Portaanpään kristilliseksi kansanopistoksi ja sittemmin Portaanpään kristilliseksi opistoksi.
Heikki Ylikangas, ilimajokisia mikäli mä oikeen muistan, selittää väkivallan syntyä sillä, että pojat jäivät perinnöttä ja alkoivat juopotella. Kun ei sanoja ollut, niin tartuttihin puukkoon. Minen kieroole, minä tapan, sanoo eräs häjy, jonka leuattomasta naamasta on kuva Paulaharjun kirjassa.
Pohjanmaa siitä sitten melko lailla rauhoittui. Nykyisin väkivaltakulttuuri ja juopottelu ovat savolaisten heiniä, vaikka kieli muka olisikin. Vilkas oli viime viikonloppukin tässä lähimaastossa. Mäkihyppääjä jäi ratista kiinni perjantaina, lauantaina isäntä juovuspäissään soitti poliisin paikalle ja meni tuohon Haminanmäelle haulikon kanssa muka riehumaan, aiajai kun hauska vitsi, illalla keskuskadulla mentiin viidenkympin alueella yli sataa.
Savolainen on kova henkinen johtaja, kuten Kekkonen. Kuopion seudun lisäksi Ylä-Savon ruhtinaskunnasta, joka on entistä Venäjää, on tullut kovatasoista taidetta kuten Joonas Kokkosen sävelten väri tai Helvi Juvosen Pohjajäätä.
Pohojalaane on menny Amerikkahan ja todennu että olishan se synti olla tuhlaamatta Reaganin omassa maassa. Savolaiset meni sinne Rautalammilta jo 1600-luvulla laivoissa Kalmar Nyckel ja Fogel Grip. Gunnar Rambo oli Delawaressa kirkkoneuvoston jäsen ja kylän vartiomies, savolainen. Philadelfian ensimmäinen nimi on Sauno ja siellä on Marttisten savutupia jäljellä. Savolaiset tunnettiin Pennsylvaniassa erityisesti siitä, että ne tulivat niin hyvin intiaanien kanssa toimeen.
Savolaiset nauravat pohjalaisille, joita he ihailevat ja koettavat ottaa näiden parhaat keksinnöt itselleen nauraen näiden taivaisiin asti nousevaa typeryyttä. Körttiläiset menivät Lapuan kristilliseen opistoon opiskelemaan ja osa heistä liittyi Matti Laurilan komppaniaan 1918.
1919 körttiläiset menivät Wilhelmi Malmivaaran luo, joka oli yhtä lailla Kiuruveden kuin Lapuankin pappi, ja kysyivät, että eikö omaan maakuntaa voisi perustaa körttitehtaan. Miksei savolaisilla saa olla oma uskonto? Saa kai sitä Pohjanmaan suuntaa jotakin ekumeniaa harjoittaa. Wilhelmi antoi luvan ja perustettiin Savon kristillinen opisto, joka myöhemmin muutti nimensä ensin Portaanpään kristilliseksi kansanopistoksi ja sittemmin Portaanpään kristilliseksi opistoksi.
Heikki Ylikangas, ilimajokisia mikäli mä oikeen muistan, selittää väkivallan syntyä sillä, että pojat jäivät perinnöttä ja alkoivat juopotella. Kun ei sanoja ollut, niin tartuttihin puukkoon. Minen kieroole, minä tapan, sanoo eräs häjy, jonka leuattomasta naamasta on kuva Paulaharjun kirjassa.
Pohjanmaa siitä sitten melko lailla rauhoittui. Nykyisin väkivaltakulttuuri ja juopottelu ovat savolaisten heiniä, vaikka kieli muka olisikin. Vilkas oli viime viikonloppukin tässä lähimaastossa. Mäkihyppääjä jäi ratista kiinni perjantaina, lauantaina isäntä juovuspäissään soitti poliisin paikalle ja meni tuohon Haminanmäelle haulikon kanssa muka riehumaan, aiajai kun hauska vitsi, illalla keskuskadulla mentiin viidenkympin alueella yli sataa.
Nilsiässä on nykyisin pikemminkin Tahkograd kuin suomalainen pitäjä, mutta siitä pitäjästä mainitaan, että rosvoja on ollut niin kammottavasti, että joka kolmas varastettu tavara on oma.
Tämä oli tajunnanvirtaa eikä pidä paikkaansa, mutta voi siitä jutun juureksi olla. Kun katson ikkunasta ja nään Väisälänmäelle, tulee mieleeni Umbria. Ja kun katselen vahvoja kesän värejä ja koen ukkosen, joka on eteläiseen Suomeen verrattuna tavattoman voimakas, en ihmettele, että sellaista maalaustaidetta täältä syntyi ja syntyy.
Tämä oli tajunnanvirtaa eikä pidä paikkaansa, mutta voi siitä jutun juureksi olla. Kun katson ikkunasta ja nään Väisälänmäelle, tulee mieleeni Umbria. Ja kun katselen vahvoja kesän värejä ja koen ukkosen, joka on eteläiseen Suomeen verrattuna tavattoman voimakas, en ihmettele, että sellaista maalaustaidetta täältä syntyi ja syntyy.
Kuvassa ystävänsä Isotalon kanssa tuhansien vapauslaulujen mies ja luterilaisen teologian (kukaan ei oo mikään) syvällisesti sisäistänyt Antti Rannanjärvi.
10 kommenttia:
No voiny helevetti! Justhin täsä vähän aikaa sitten kuulin, notta tuo Rambon nimi tosiaan on ruottalaasta alakuperää ja lausutahan "Rambuu". Meinaan vaan, notta antaa sille Vietnamis mesoneelle toimintasankarille vähä uutta ilimettä ku ymmärtää nuo sukujuuret!
- Niin, notta ei vaan sitte olis kuulkaa John Rambuu ihan meirän kyläm' miehiä, ainakaan otteista ei sillä tavoon tuu sanomista, notta ku oikein tuloo kuumat paikat, ni ei ruveta trenkäämähän vaan pysytähä sillä tavoon rauhallisena eikä lähäretä hötkyylemähän vaan otetaha rauhas sellaane vähän isompi rauta kätehen ja näytetähä sitte niille punikeille, miten meilläpäin nämä tällaaset asiat on pruukattu hoitaa.
Vakavamielisesti ajattelen, että pohjalainen suoruus + ekstroverttous poikkeaa vakavalla tavalla savolaisista rivien väleistä ja sisäänpäin kääntyneisyydestä. Savolainen edustaa mystiikkaa, pohjalaiset ovat luontojaan kuin amerikkalaiset, joiden maailman perustana on brittiläinen common sense knowledge. Tahtoo sanoa, että pohjalaiselle asiat ovat sitä, miltä näyttävät. Savolainen puhuu kuin Jeesus vertauksin: sanoessaan ei tarkoita sitä, mitä sanoo, vaan jotain, jota ei suoraan voi sanoa.
Savo tulee lukutaidossa kymmeniä vuosia Pohjanmaata jäljessä. Oli Pohjanmaalla tulvia eli ei, savolaisten maassa routa joka vuosi nostaa pintaan niin paljon kiviä, että leipä on oikeasti tiukemmassa.
Nämä Vidgrenin kaltaiset esimerkit ovat sitten uutta modernia maailmaa.
Savosta vielä idemmäksi kun mennään, murteeseen tulee Kuopioon nähden merkittävä väninänuotti, jossa kaekki on aena iha' hhirvveen nekatiivista ja aena jottae paikkoo kolottaa ja mikkää ei oo ikkää ihan täyvellistä vuan aena on jottae mutkoo matjkassa ja itikoeta kesällä iha' hhirveesti.
Ruoho'lleikkurj o' jiänä satteeseen makkoomaan vua jouttaaha'sse siinnäe ruostummaa - eehä sitä köyhällä ou ku ruosteissia leikkureita.
hieeno kirjoitus!todelliset kansan ominaisuudet vahvistuvat ja heikentyvat ajassa (niin ku )jotkut) suomalaisuuden piirteet on ihaltavasti vahvistuneet tai kadonneet))))). tuun takas lukemaan tekstin ko konaan
Don jusa
Rambosta ja muista on sellainen jo vanha kirja kuin Delawaren suomalaiset. Kirkkoväärti tämä taistelija oli. Olj se tuo loppukirijoitus nii sommoo ja lepposaa viäntelyä ja ko huomaat nii mie en ossoo sen paremmi pohojalaasta ko oikeeta savvookaa. Kiitos oikein paljo! Ookko muute kuullu, mikä se lie tuljkomento sielä Ihantalassa? Se oli Mekka. Koko Mekka ampukaa, saa tavan luutnant, ko 200 putkee laukastii ryssie asemoihin. Takkuulla olj savosta se miäs jok tuon kekkasi.
Dudivie
Mihin sie menit?
Don Jusa
Tuollaisen referaatintyngän löysin Delawaren suomalaisia käsittelevästä kirjasta koneeltani: S. Ilmosen jo vuosikymmeniä sitten ilmestynyt teos Delawaren suomalaiset sisältää kiinnostavia tarinoita siitä, mitä kävi kun kuningatar Kristiina otti haltuunsa Hollannin kauppakomppanian ja lähetti Värmlannin suomalaisia rapakon taa laivoilla Kalmar Nyckel ja Fogel Grip.
Laivat oli lastattu monenlaisilla matkaajilla. Esimerkiksi Yhdysvaltain ensimmäinen luterilainen pastori, suomalainen Roerus Torkillus, kuului seurueeseen. Mukana oli myös Rambo, Kristiinan linnaa Delawaressa vartioinut soturi, jolla oli sittemmin maatila nimeltä Rambola. Yksi Rambolan myöhemmistä isännistä, Gunnar Rambo, oli kuulemma paikallisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja.
Useat suomalaiset eivät kuitenkaan jääneet Delawareen vaan jatkoivat kotiin Pentinkulmaan, Pennsylvaniaan. Philadelphian ensimmäinen nimi oli Sauno. Siellä on vielä savolaisia savutupia, joista kuuluisin on itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaneen rautalampilaisen John Mortonin humble abode." Kansojen ymmärtämisestä lausuu Paavo Haavikko osuvasti:"Mies etsii itseään, naista, jumalaa, ja heimoa, vanhuutta, hautaa." (Puhua, vastata, opettaa 1973).
Viittaamastasi pohjalaisesta rauhankasvatuksesta tuli vielä mieleen laulu:
Tuli Isontalon Antti Härmästä päin
kanssa joukkojen rynnistäväin.
Kuului rajalta uhkaava huuto
tuli Antillen kortteerin muutto.
Oli olot muuttua katalaks
mutta Antti pisti kapinoitsijat matalaks.
Kuularuiskut pani tärärättätättää
piti rosvojen asemansa jätätättättää
Tai jotenkin sinnepäin
Petri, Ylikangas on tiätysti Härmän Kankahan kylästä.
Ylikangas on minua vanhempi kymmenisen vuotta ehkä, mutta vastaava tarina oli joku vuosi taaksepäin, kuin oli minun isoisästäni, kun Ylikangas kirjoitti auki Tie Tampereelle (äärettömän hankala kirja lukea, niin täynnä yksityiskohtia, mutta täyttä tavaraa).
Meitä on siunattu täällä Ilkka-nimisellä lehdellä, jossa tapaavat nimimerkit kirjoitella mitä sattuu. Joku oli kaivanut esille että oliko se nyt Ylikankaan isä vai isoisä, joka ei mennyt sisällissotaan, koska ymmärsi sen vääräksi. Minun isoisäni ajatteli asian ihan samoin.
Sittemmin Pappa joutui muuttamaan Laihialta Helsingin kautta Savon Mikkeliin, jonne perusti Paukkulan eli Suomen Nuoriso-opiston. Mutta tämän olen vissiin kertonut ennenkin.
Portaanpää taisi olla sitten samoihin aikoihin tai vähän ennen, koska Paukkula perustettiin 1922, ensin Otavaan ja sitten siihen Paukkulaan 1924.
Isä oli syntynyt 1921 Laihialla ja siitä tuli kummallinen sekoitus savolaista ja pohjalaista. Meidän suvun miehillä on hervoton huumorintaju, joka ei ole kovin pohjalaista, siis ei sellaista lyhyttä vitsinnokaretta, niin kuin yleensä Nurmossa on.
Mutta muuten kirjoitus oli kyllä oikein hyvä. Ja edelleen olen sitä mieltä että sinun pitäisi ottaa esimerkiksi semioottinen lähestymistapa tuohon körttiläisyyteen ja tutkia asiaa.
Olin aivan tosissani kun edelleen ihmettelen miten kaksi niin erilaista heimoa omaksuvat ilmeisesti pääosin samanlaisen luterilaisen tulkinnan.
Pidän näiden maakuntien ja niiden rajojen olemista positiivisena asiana niin kauan kuin rajojen yli ei tapella. Papan isä oli häjy, joka tappeli 24-vuotiaaksi asti lapualaasten kans joen yli seipähin ja puukoonkin, ainaki silloli pitkä arpi silmäkulmas.
Sen isä sanoo jotta taloja et saa jonsei tappeleminen lopu. Se loppui.
Piti vielä kertomani että Lapuan körttiopistossa oli hirveän mukava rehtori, Lemettinen, joka vaikutti tasapainottavasti jopa paikallisten isäntien ähkäilyihin. En tiedä onko enää.
Sukunimen perusteella oletan ettei ollut pohjalainen.
Ripsa
No nyt täytyy pyytää ihan julkisesti anteeksi. Oikeassa olet Ylikankaan kotipitäjän suhteen.
Ai Paukkula on sinun perujasi, sepä mielenkiintoista.
Lemettisen Pentti on ollut kohta 30 vuotta Karhunmäen rehtori ja taitaa odotella 60-vuotispäiviään. Kyllä se on ikänsä Lapuan seudulla asunut, joskin sukujuuret taitavat olla karjalaiset.
Tiedätkös Ruhan kylän Nurmon rajalta? Vaimon äidin suku on sieltä.
Minulla on ollut mukavaa sekä pohjalaisten että savolaisten kanssa, joten arvostan kumpaakin heimoa omana kansanaan.
kiitos nimimerkki jarvelaiselle maininnoista.
Tässä vaiheessa päivää ajattelin listata verraten vähäiseen murretuntemukseeni keskeisen tavan käyttää ristus-voimasaa eteläpohjalaisessa murteessa. Kyseessä on luonteeltaan observoiva lausunto, joka liittyy ns. "hyppööllä olemiseen" ja se kuuluu näin sanoen:
"RISTUS NOTTA ON LUJAA PÖHÖNÄS!"
Don jusa
Erittäin hyvä!
Samalla totean, että koska luulisin monen tietävän käsillä olevaan manausprepositioon liitettävän arvoisalla lakeudella myös anatomisempia ilmaisuja, ilmoitan tässä, että kaikki Alapäähän tai siihen jollain tavoin konnotoivat muut koitot on blogissani jyrkästi kielletty ja poistan ne blogin pitäjän oikeudella. Olen sekä koulumestari, vaikka kirjoitankin tätä yksityishenkilönä että myös yksityishenkilönä kavahdan ko. luovaa manausrituaalia.
Ai, enkös minä ole mainostanut syntyneeni Paukkulassa? No olen. Koko Papan perhe ja lasten lapset, kaksi siihen mennessä, asuttiin siellä vuoteen 1947, jolloin Pappa kuoli ja me kaikki menetettiin koti.
Isä joutui miltei fil.maisterina johtamaan Paukkulaa viimeisen vuoden kun Pappa oli niin huonossa kunnossa. Lasten ja vaimonsa (jonka suku on Iisalmen pitäjästä ja myöhemmin Vuolijoelta, Nissisiä)mielestä Pappa ei vain kestänyt enää toista ja kolmatta sotaa. Rauhan mies.
Tuon John Mortonin tarinana olen lukenut Suureen Länteen-kirjasta, joka on Turun siirtolaisinstituutin kustantama. Delawaren suomalaisista puhuttiin taannoin kun Kaarle Kustaa ja Silvia olivat juhlimassa Amerikan perustamista. Taisi olla siis 2000. Eli vuonna 1600 tulivat ruotsalaiset ja Värmlannin suomalaiset.
Ruhan kylän ohi olen ajanut usiasti, mutta sukua ei tietääkseni sieltä ole, sen sijaan tottakai siitä suht. läheltä Hipin kylästä kyllä. Kylän nimi on siis Hippi ja yksi isän serkuista meni yhteen Hipin taloon miniäksi. (Minusta on tietysti olemassa kuva minimekossa ja tukkapannassa sen tienviitan edessä...)
Sitä ei silti tiedä etteikö oltaisi vaimosi sukua, koska Nurmo oli pieni paikka. Lapua vähän isompi kun oli enempi manttaaleja.
Vai on se Lemettinen siellä vielä. Yritin värväytyä journalismin opettajaksi kerran sinne, mutta se kaatui siihen etten kuulu kirkkoon. Minulla olisi taatusti ollut siellä hauskaa. Lemettinen pahoitteli sitä ja äänestä kuuli että se oli tosissaan pahoillaan.
Olikohan se Elenius juuri silloin Vaasan päätoimittaja, voi olla, mutta hyvä tyyppi se oli. Ja tietenkin joutui äkkiä ulos.
Onkohan niin että nuo sivistys/valistus -ihmiset Pohjanmaalla ovat olleet naistensa koulimia, niin että niissä on ollut jonkinasteista lempeyttä ja humaanisuutta, jota ne ovat myös puolustaneet?
Tuo seuraava tarinasi virrenveisuusta kuulostaa aivan todelta. Sitä nuottia ja veisuun voimallisuutta minäkin muistan oikein hyvin.
Mutta sen lisäksi kylät jossa lapsena kuljin kaikuivat kyllä kaikki laulusta. kansanlauluja, virsiä, ralleja, kaikkea laidasta laitaan. Esimerkiksi sekä isä että äiti lauloivat aina. Minä opettelin laulamisen järven rannalla, että rannat kaikuivat. Se oli tarpeeksi pieni järvi että sitä saattoi käyttää kaikupohjana.
Lauluperinteen loppu on kyllä surkea asia, eikä sitä korvaa mitenkään viikon Kaustisen festarit saati sitten Provinssi-rock, vaikka kumpikin on kyllä symptomaattinen ilmiö.
Kauhavalta kotoisin oleva Kristiina Ilmonen on käsittääkseni edelleen Sibelius-akatemian kansanmusiikkiosaston johtaja, siskonsa Minni aivan yhtä hyvä laulaja.
Laulamista arvostettiin.
Lähetä kommentti